Uutta kohti

 

Parin viikon palauttelu Pallas-Hetalta ja sitä seurannut ylimenokausi ovat muistoja vain. Kävin valmentajan kanssa perinteisellä kaudenaloituslounaalla hahmottamassa tulevia tavoitteita. Lapioimme suurella halulla sushia ja puhuimme innolla juoksusta. Ihan parasta!  Riisit jäivät minulla kellumaan soijakuppiin, niin kuin aina, kun olen niin huono tikkujen kanssa😫 Olen jo pitkään miettinyt, että voisin kokeilla välillä alimatkoja. Varsinkin tappomatka 10K ja sen pikkusisko, happomatka 800m, voisivat olla kokemisen arvoisia elämyksiä treenimielessä.

Smurffit keppijunpalla

Ihan ensin vastaan tulee kuitenkin Saulin järjestämä polkujuoksun SM-kilpailu Nuuksiossa 7.10., jouduin sen takia liittymään urheiluseuraankin. Olen nyt Espoon Tapioden miehiä ja saan Otaniemen hanhikakkaamolla olla kotikentällä. Tuossa kisassa on sarja minullekin,  M55, joten saan vastaani kovia iltarasteilla vuosikymmeniä naamaansa kuusen oksiin juosseita suunnistajia. Ei varmaan mitään mahkuja heitellä käpyjä rattaisiin, mutta jalo kilpahan on tärkeintä! Sitä ennen pitää siis oppia juoksemaan puskassa veekoota, eli tekniikkatreenejä juurakossa on tiedossa. Saa kuulkaa päästellä täysiä siellä ja yrittää välttää pannuttamista. Jos selviän ehjänä sunnuntaiaamuun 8.10., voin huokaista helpoituksesta.

Kyllähän sitä portaissa pärjää, mut entäs kivikossa?

Koutsin mielestä minulla voisi olla saumoja lyhyemmillekin matkoille kuin kympille. Olen itsekin kokenut, että vauhti- ja maksimikestävyysalueella viihdyn himona ja tiedän, että reisissä riittäisi loppusuoralla voimia niistämään joku tokavika Mondolle. Sitä ennen pitää saada painoa alemmas ja se onkin nyt syksyn agenda. Lähden kohti uutta suhteellisen hyvällä peruskestävyyskunnolla, itseasiassa varmaan parhaista asemista koskaan. Koko viime kausihan hierottiin ja nylkytettiin, rakennettiin pohjia. Tuloksena esim. 50 minuuttia nopeampi Pallas-Hetta 7 lyöntiä pienemmällä keskisykkeellä kuin 2017! Samaten paino on jo yhtä alhaalla kuin Hampurin enkkamaralla.

Hanhikakkaamolla nurtsivetoja

Nyt tulee sitten koordeja, lihistä, tekniikkaa ja ties mitä! Oletan, että askeleestani tulee tehokkampi, nopeampi ja kauniimpi😬 Jos ei muuta, niin pelkkä kauniimpikin riittää! Sen verran pitää lesota, että kun paino alkaa seiskalla ennen joulua, niin keväällä kympin enkasta 45.32 lähtee minuuttikaupalla (tai ainakin kaupalla) pois. Saas nähdä miten sen 800m kanssa käy. Ainakin olisi kiva kokeilla paljonko alle 2.50 tällainen vanha saviperuna joskus sitten myöhemmin liikahtaa.

Iha naurattaa nää mäkivedot

Nyt on äijä intoa täynnä. Mikään ei oo kivempaa kuin kunnon treenimättö terveenä ja reippaana. Keventynyt ruoto nopeuttaa jo assulla ja todennäköisesti polulla pysyn helpommin ehjänä, kun eri suuntiin haluavan läskin inertiavoimia vastaan ei tarvitse tasapainotella koivilla ja käsillä koko ajan. Maratonit ja pidemmät polkuhäsät odottavat kunnes niiden aika koittaa. Toisaalta saatan löytää itseni taas jostain Lapin kisasta kesällä, sen verran herkässä on tuo ilmosormi aina ollut😂Pahoja sekakäytön oireita siis. Voimia valmentajalle, täältä tullaan!

Mä näytän kuulemma kääpiöltä 🙂