Äyriäisillä Äktiään

Olen ollut koko syksyn terve ja nylkyttänyt citykanin lailla puskissa ja radalla. Kevyttä peekoomättöä siis takana, hitunen veekoota, uutta tehokoordia sekä lihisähkimistä. Muutama satkun veto. Näillä pohjilla kohti Sotungintietä.

Kymppi, tuo pikku pirulainen! Kuinkahan pärjäisin kauden ekassa maantiekisassa? Pari päivää ennen jännitti niin, että korvissa soi. Olin kuitenkin ollut viisaasti uhoamatta millään forumilla sen kummemmin, joten saatoin rauhoittua. Ei tulospakkoa, ei paineita. Valmentajani totesi, että ei ole järkeä tässä vaiheessa hakea aikaa, joka ei tyydytä kuitenkaan mieltäni. Sielua ei tarvitse siis kisassa irrottaa, pelkkä peruspahaolo riittää. Edellisen illan jännitys oli pakko purkaa katkarapupostaukseen, sen verran startti kuitenkin hiersi.

Katkaraputankkaus

Koitti lauantai ja yritin pysytellä ujona piimänä. Onneksi oli haettava jänisystävä kyytiin matkan varrelta, joten saatoin jo autossa virittäytyä kisaan. Tällä kertaa juoksisin yksin. Perillä halasin parit tutut, mutta uppouduin pian ajatuksiini. Lähdin alkuverryttelyynkin ilman seuraa. Nyt lämppä sujui mallikkaasti. Juoksin suht kovaa runsaat pari kilometriä ja annoin sykkeen nousta veekoolle lopussa. Ylimääräiset vaatteet mäkeen, sisälle odottamaan ja sitten viisi minuuttia lähtöön nostamaan leposykettä. Tutut 115bpm kellossa ja vihdoin matkaan.

1K. Onpa tungosta. Kävelen aika pitkään. Sitten alkaa vetää. Sotungintielle päästyäni jo mahtuu. Ei mitään käryä vauhdeista. Kroppa käynnistyy heti. Hyvä olo! Alamäessä annan rullata. Eka kilsa 4.36, hyvin osuu!

2K. Asemat haettu. Edessä iso mies ja pieni nainen. Menevät samaa tahtia. Vilkaisen kelloa. Toka kilsa 4.43.

3K. Mies ja nainen nostavat vauhtia, en lähde mukaan. Eivät kuitenkaan karkaa kauas. Kyyti vähän hirvittää, mutta pahaa oloa ei kuulu. Jalka nousee ja henki kulkee, mainiota. Kolmas 4.46.

4K. Eivätkö ne tapakset jo lopu? Mitäs tämä on? Juoksu on uskomattoman helppoa. Nelonen täyttyy ajassa 4.53.

5K. Tässä se on. Mäki. Työnnyn nousuun iskulla ja ohittelen heittämällä porukkaa . Innostuinkohan liikaa? Mäen päällä vähän pistää puuskuttamaan, mutta olen nyt kisassa sisällä ja veressä on semmonen kemikalicoktail, että vedän naama virneessä. Huutelen tutuille koviksille kannustusta kun ovat jo paluumatkalla. Kääntöpaikalle aikaan 23.46, tämähän sujuu siististi. Viides 4.55.

6K. Ensin ylämäki, sitten alamäki. Se rullaten ja katse eteen. Selkiä näkyvissä. Hidastelevat! Napsin yhden kerrallaan. Pössishuurut sen kuin lisääntyvät. Pakahdun kun kulkee! Kutonen 4.46.

7K. Alan haarukoida loppuaikaa. Olisi siistiä saada 47 alkuinen, kun lähdin hakemaan vain sub50. Näin se menee. Otetaan kun tarjotaan! No siinä ovat: iso mies ja pieni nainen. Vastatuuli on melkoinen ja parkkeeraan kylmästi korston selän taakse, aivan hajuraon sisäpuolelle. Olen tarkkana, etten vedä sukille. Seiska 4.53.

8K. Peesipaikka on liian hidas! Takana on kuitenki tosi helppoa, mutta ei auta. Ohi ja jäätävä vastatuuli iskee heti. Aissaakura, joutuu töihin! Pusken kuitenkin pässin innolla ja teen eroa askel askeleelta. Kasi liukkaasti 4.35. Lyönti päällä!

9K. Tuuttaan ysin mäkeen. Haluan 47! Ei vaikeuksia, vähän joutuu jo ahtaammalle, mutta mieli on kirkas ja jalka toimii! Ysi 4.50

Kuva Ari Lassila

10K. Jaaha, on lupa avata hanat. Eikun kipiti kipiti! Nyt mennään hapoille, ja sehän maistuu. Loppu tulee itsestää. Avaan suoralle vielä vähän ruuvia. Sitten loppuveto ylämäkeen. Kymppi 4.29

Maalissa pystypäin. Netto 47.31. Loistava fiilis! Aika yhtä hyvä kuin enkkakauden alussa, mutta nyt se tuli todella helposti. Mikä palkinto syksyn hitaista pitkistä lenkeistä! Tämä tulee kantamaan koko harjoituskauden loppuun! Pyydän isoa kalaa keväällä. Odottaakohan se jo valmentajan pakastimessa😬

Speksit

Seuraavana päivänä vielä kruunuksi kaikelle runsaan kahden tunnin palauttava metsälenkki ystävien seurassa Nuuksiossa. Miten täydellinen juoksuviikonloppu! Olen koko viikon ollut juoksuhumalassa, nyt on tukeva putki päällä😂 

Nuuksion rakkain puro

Reikiä sormeen

Teema: laktaattitesti
Paikka: Esport Arena
Testaaja: Teemu Pasanen, Hiihtoliiton maajoukkuevalmentaja
Testin kulku: 6x800m, minuutin palautus, tehojen nosto joka kerralla, viimeinen all out, in ja mitä niitä nyt on.

Yhdeksän reikää tuli

Ja sitten mentiin. Leposyke 105, heh. Olen säälittävä jännittäjä ja sössin täpinällä aina ensimmäiset vedot. Vauhdit ja sykkeet eivät ole missään linjassa totuuden kanssa, mutta toivottavasti laktaatit ja vauhdit sentään ovat.
Jokaisen vedon jälkeen isketään sormeen reikä, mistä veri juoksutetaan testilaitteeseen. Tulos saadaan muutamassa sekunnissa ja potilas lähetetään uudelle kierrokselle. Tätä jatketaan, kunnes testattava saa vihdoin avata kaikki hanat ja juosta sen viimeisen niin paljon kuin värkeistä lähtee. Seurauksena on puuskutusta ja maksimisykettä. Ja niitä happoja.

Kun mittaustulokset siirretään graafiseen muotoon, voidaan sieltä määritellä päivän kynnyssykkeet ja kynnysvauhdit. Näitä sitten käytetään sykepohjaisen harjoittelun perustana. Aerokynnykselle asti laktaatteja muodostuu suurin piirtein niin vähän, että keho pystyy ne hajottamaan suorituksen aikana. Pikkuhiljaa hapot lisääntyvät veressä ja lähestytään anaerobista kynnystä. Nyt laktaatteja muodostuu jo siihen tahtiin, ettei poistonopeus riitä, vaan ne alkavat kerääntyä lihaksiin. Tuon kynnyksen yläpuolella eli maksimikestävyysalueella happamoituminen on niin voimakasta, ettei tällainen tallukkakuntoilija ja laktaatti-intolerikko pysty enää kovin pitkään ylläpitämään juoksuhurmaa, vaan seurauksena on äkkijyrkkä tummuminen.

Miten se meni? Hyvin. Veri lensi ja tuttu ympäristö kirvoitti taas koettamaan, josko viimeisellä vedolla saisi kovimmat arvot evö. Mutta ei, samat vanhat maksimivauhdit sieltä tulivat. Onneksi ei siis parannusta, sillä näitä 800m maksimivauhteja on valmentajallani tapana käyttää 400m vedoissa. Ei ole herkkua nauttia niitä 10 putkeen minuutin palautuksella🙈

Done!

Oli lupa odottaa parannusta viime syksyn muihin arvoihin. Silloin oli vammakierre alla ja treenit niin vähissä, että melkoisessa kuopassa joutui nillittämään. Ja kyllähän siltä mukavat tulokset tulivatkin. Tällä kertaa vaan laktaattini olivat lähtötasoltaan kumman korkeat. Joko palautuminen oli vajaata, päivä huono tai muu härö kropassa. Koska olen sprintterityyppiä (ei saa nauraa), laktaatit puskuroituvat lihaksiini ja nousevat vielä minuuttitolkulla suorituksen jälkeen. Nyt huiput saatiin 4 minuutin kohdalla ja 10 minuuttia testin jälkeen olivat ne laskeneet sille tasolle, joita mitattiin juuri viimeisen vedon päätyttyä. Mielenkiintoista, miten ihmisten kehot ovat erilaisia. Sain tyhjentävän analyysin testaaja Pasaselta ja onkin siistiä, kun on joku pätevä koutzi kuppaamassa verta. Myös se, että testit on tehty samassa paikassa ja saman miehen toimesta, tekevät datasta vertailukelpoista.

Testitulokset

Joka tapauksessa ollaan paljon paremmissa lähtökohdissa kuin viime syksynä. Peruskestävyyskausi jatkuu vielä vuoden vaihteeseen asti. Ohjelmassa on paljon määrää ja harvakseltaan muutama nopeustreeni, lihaskuntoa ja pari rentoa harjoituskisaa. Tammikuussa minua aletaan kuulemma kuoria ja maaliskuussa saattaa olla kiiltäväksi harjattu olo. Huhtikuussa pitäisi kympin sitten liikahtaa raikkaasti😬☝️