Erään kisan anatomia

Preparoinpa tämän HHM:n häsän ennen kuin aika kultaa muistot.

Tavoite oli juosta puolikas all out ja sitä saa mitä tilaa. Kävin lenkillä pari viikkoa sitten ystäväni Sanna Kullbergin kanssa ja siinä Keskuspuiston hiekkatiellä kuulumisia vaihdellessa lyötiin alustavasti lukkoon jäniskontrahti 2.0. Sannan kaniinipalvelua kun on tarjolla, vain umpipöljä jättää tarttumatta tilaisuuteen. Edellinen kerta on unohtumattomasti piirtynyt mieleen enkkakympiltä, jolloin Sanna jänisti minut talutuskuntoon ja toisiin sfääreihin. Nyt oli pelonsekainen aavistus, että näin käy uudestaan, mutta rohkeasti määrittelin vauhdit itselleni. Tuntemus kunnosta oli suhteellisen hyvä ja asetin minimitavoitteeksi tulla maaliin 1.45XX. Hurjimmissa unelmissa läikkyi jopa 1.41,59, mutta siihen arvelin tarvittavan todella viileää keliä ja puskista tullutta pöljää päivää.
Alla oli kahden viikon takainen hyvin sujunut Karhunkierroksen pesukarhumatka, jonka tallustin mallikkaasti aerokynnyksen keskarilla ja huippusykkeetkin jäivät alle anan. Kuvittelin olevani suht koht palautunut, mutta valmentajani kuitenkin totesi, että ihan parasta ei tule irtoamaan.

Lauantaiaamu tuli, näytti todella upealta enkkakeliltä, tosin lämpömittari kipusi yllättävän nopeasti. Ei kuitenkaan mikään lehmänhenkäysilma, joten odotukset olivat korkealla.
Häröilin taas jotenkin ja tein ehkä liian lyhyen lämmittelyn ja liian hitaalla vauhdilla. Mikä ihme siinä on, että satsaan todella paljon tähän juoksuhommaan ja sitten sattuu näitä ajattelemattomuuksia joka kisan alla. Sanna kävi tutkailemassa reitin alkuosan ja juoksi oman lämppänsä. Viivalle hyvillä mielin, tiesin kuntoni ja sovittiin, että lähdetään 4.55 vauhdeilla matkaan. Jos kisassa tulee välystä, voin pyytää lisää vauhtia tarvittaessa. (Ei tullut).

HHM 2018 reitti

1K
Sannalla heti täydellinen aloitus, 4.57 kaikista lähtöhässäköistä ja tiukoista käännöksistä huolimatta. Luotto on jäätävä tähän jänikseen. Tiedän, että olen mestarin kyydissä.

2K
Katrin ja Millan kanssa yllätysläpsyt, huomaan ehkä 10 metriä ennen nämä iloiset ratapirkot. Kiitos, pieni hymy irtosi hetkeksi vakavalle naamalle!

2-5K
Melko shittiä melskausta, odotan että kroppa käynnistyy ja homma helpottuu. Siistiä vetää eka juoma-asema raakana lävitse, kas kun jänis hakee vedet ja iskee mukin kouraan vauhdissa. Lämpöä onkin enemmän kuin alkuun ajattelin.

5-8K
Otan ensimmäisen High5 Isogeelin, 100mg kofeiinia. Perään juotosta vettä ja matka jatkuu. Sitten yllättäen kengännauha aukeaa ja on pakko pysähtyä. Näpit geelistä tahmassa, sössin urakalla, paniikki iskee, en saa nauhoja kiinni. Lopulta onnistuu, 20 sekkaa palaa pärse pystyssä. Jänis on jossain edessä häkeltyneenä. Huitaisen jäätävän 100 metrin vedon, Sanna on kauhuissaan. Päästään 1.45 jänislauman edelle ja rauhoitun. Vauhdin pitäminen tuntuu ekaa kertaa vaikealta, jänisposse menee uudestaan ohi. Maria Westerlund on siinä porukassa, taputtaa olkapäälle ja moikkaa, ilahdun!

Jänis ja kuorma

8-11K
Kymppi tulee vastaan ajassa 49,32. Mietin miten voi tuntua näin pahalta tuossa vauhdissa. Alkaa hirvittää. 11 kilsan kohdalla annan ekaa kertaa tunteiden tulla ja huikkaan Sannalle, että vaikeaa on.
Sanna kertoo jänistelleensä Virpiä maralla ja sanoneensa tälle, että helppoja kilsoja ei ole, kun juostaan enkkaa. Mietin Virpiä ja päätän olla uikuttamatta. Nyt ollaan radalla ja sillä siisti. Huviretkeä ei ollutkaan luvassa, mutta ai saakura kun sattuu.

11-16K Kärsimystä kaikki tyynni. Mutta, hetkittäin kun ajattelen, että olo ei olekaan muuttunut enää pahemmaksi, iskee pienenpieni flow. Ihan ehkä 500 metrin ajaksi, mutta se riittää. Olen taas bäk ja roikun kuin takiainen jäniinin turkissa. Pari kertaa potkin Kyläsaaren vastatuulessa sukillekin, onneksi ei mennä molemmat katuun! Geeli numero 2 huiviin, sama kuin edellinen, putoaa ja pysyy sisällä. No problem. Sitten konnahotellin kohdalla takaa tulee yllättäen Taskuporo aka Sonja Koli. Läpsy häneltä olkapäälle, häkellyn, onpa hyvä meno tytöllä! Ponnari huiskii iloisti, hetken aikaa mietin, olisiko mahkuja peesiin. Ei ole. Lautatarhankadun mäki on murhaa, Sonja nousee dieselin väännöllä. Sinne menee!

16-18K Kamalaa taistelua. Pelkään pään pettävän koko ajan, hetkenä minä hyvänsä. Sanna tikkaa sub5 kilsoja armotta, on vain seurattava. Mietin tyytyisinkö vähempään. Jo aikaisemmin mainitsin hänelle, että riittää kun tulee hyvä juoksu, vaikka menisikin päälle 1,45. Sanna on samaa mieltä. Hyvin kuulemma taistelen. Yllättäen se helpottaa. Että voisin vähän tarvittaessa himmata. Ei, takkiin tulisi nopeasti minuuttikaupalla. Päätän mellakoida ja pysyä kadulla.

18-21K Viimeinen mäki ja sitten pitkä palauttava loikotus radaan varteen. Nyt se tulee. Ei anneta periksi. Sanna huutelee tsemppilauseita. Juoksuasento on kuulemma edelleen priimaa, pärse ei ole ämpärissä. Saakuran inhat coretreenit, siitäs saatte! Hesarin sillan yli ja siinä käännöksessä vapaudun. Sielu irtoaa vihdoin ruumiista ja nyt sole poika mithään, ei kuin maaliin. Hiekkapätkällä vielä vähän säästellen, mutta kun pääsen assulle alkaa huuruinen loppukiri. Näen Marian selän ja siitä helposti ohi. En muista sanonko jotain typerää, toivottavasti en. Sanna kannustaa vimmatusti, ääntähän tuosta jäniksestä lähtee. ”Nyt mietit miksi niitä neljäsatasia on juostu! Ala tulla nyt! Hyvä Jussi!”

Maukkaahan se saakura oli. Ilmankos tökki!

Loppusuora
Kyllä lähtee, onhan sitä reittä. Tajuan, että sub 1.45 on mahdollinen. Vika satanen munaravia ja kellot seis ajassa 1.44,50

Jee! Live and kicking!

Maalissa
En itke, ihme kyllä! Pakahduttava onnen tunne. Kipu loppuu. Halaan Sannaa pitkään. Se tuli. Hieno juoksu. Kunnonmukainen suoritus. Lyhyitä välähdyksenomaisia ajatuksia. Pää ihan sekaisin onnesta.

Eipäs kun ME tehtiin se!

Faktat
Aerokynnys 148, ana 168, maksimisyke 190. Kisa meni 171 keskisykkeellä, uudet maksimit 192 kelloon kaikkien näiden vuosien jälkeen. Saattaa tosin olla Suunnon tekosia, piikki ehkä. Viimeinen 370m sujahti 1.36, keskisyke sillä 189bpm. Nelosilta ammensin! Todennäköisesti kaikki tuli pihalle 🙂
Miesten 55v sarjan 13/72.

Loppunosto ja sielu irtoaa

Jälkihehku
Seuraavana päivänä menen tekemään palauttavan treenin rakkaalla tyllerövispillä. Tunnin verran alle 120 bpm. Sotken melkein 50 minuuttia ajasta silmät kiinni. Tunnen hengityksen menevän pidäkkeettä sisään ja ulos, rintakehä on täysin auki. Liikutun ja valuttelen naamalta hikikarpaloita ja kyyneleitä. Kukaan ei näe. Mihinkään ei satu, jalat täysin kunnossa. Tunnetilana vahva ”tämä oli tässä”. Tehtävä suoritettu.

Näillä sitä lammikoidaan hikeä!

Kiitos
Sanna! Huikea olet! 2/2 onnistumista sun kyydissä 🙂
Koutzi! Haluan aina kaikkea ja kaikki ei ole mahdollista. Kiitos kuitenkin kaiken sovittelusta. Hyvin mä vedän 🙂

7 vastausta artikkeliin ”Erään kisan anatomia

  1. Hyvin sä todellakin vedät! Ihana raportti, huikee jänis ja vahvaa työtä tavoitteiden eteen. Arvostan! Tästä saa voimaa ja neuvoja myös omalle juoksijan taipaleelle. Kiitos!

  2. Hieno juoksu! Veikkaan että sun ana-kynnys on jotain muuta kuin 168 jos juokset kovemmalla keskisykkeellä puolikkaan..
    Kannattaa tehdä 5km tai 10km testijuoksu jossa selviää rajat paremmin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *