Kaboom, sanoi polvi

Kaboom sanoi polvi. Sillee huonolla tavalla. Loppu tuli kesäkuussa HHM:n ekalla 1500 metrillä. Jalka lähti alta ja koska lihasten suojakramppi kivusta oli niin messevä, jätkä jäi siihen paikkaan. Kävelykin oli seuraavat 48h pois laskuista.
Sanoin itseni irti työpaikastani huhtikuun lopulla. Haaveena oli kreisikesä 2019 höystettynä kahdella päivittäisellä urkkatreenillä. Mutta niin sanoi polvikin itsensä irti ja kesästä tuli tyystin erilainen.

Pääasia, että tietä riittää

Kaikki alkoi oikeastaan jo vuonna 2009, kun rusautin eturistisiteen säbämatsissa. Sama toistui uudelleen 2010 ja pelit paketoitiin siihen. Silloin en osannut odottaa, että noilla vammoilla olisi paljon ikävämpi seuraus. Todennäköisesti nivelrikkoni sai alkunsa noista osumista. Usein isku nivelpintaan on ristisiteen katkeamisen yhteydessä niin raju, että nivelpinta vaurioituu ja alkaa vuosien kuluessa pikkuhiljaa rappeutua. Juoksemaan ryhdyin pelien loppumisen jälkeen, kun piti jotain liikuntaa keksiä, ettei ruho turpoa muodottomaksi. Muutamaan vuoteen ei sitten tapahtunutkaan mitään. Juoksua tuli ehkä 1500-2000K vuodessa. Jalat toimivat, veekoota pätkin menemään räkä poskella.

Ensimmäiset oireet huomasin kolme vuotta sitten. Polvitaipeessa tuntui välillä kummallinen kipu, joskus säkenöi niin, että hermotus sekosi ja jalka tuntui lähtevän alta. Jatkoin juoksua ja kipu aina poistui 200 metrin ontumisen jälkeen. Oudot tuntemukset alkoivat tihentyä, kunnes kaksi vuotta sitten syksyllä polvi alkoi polulla juostessa väännöistä ottaa itseensä. Varsinaista kipuilua ei silloin vielä tullut, mutta nuo olivat merkkejä tulevasta. Vuosi sitten polvi alkoi olla niin jäykkä, että kyykkyyn meno sattui, kunnes polvi liikkuessa lämpeni ja tuska lieveni. Syksyllä 2018 asetin itselleni kovat tavoitteet ja harjoittelu oli sen mukaista. Kipu paheni tietenkin koko ajan ja kevättalvella jalan liikerata oli jo huomattavasti pienentynyt. En saanu polvi koukussa selällä maaten nilkkaa enää lähellekään takalistoa. Hierontakaan ei auttanut enää. Jalkaa kun ei voinut juurikaan väännellä ja käsitellä. Etureiden venytys ei enää onnistunut ollenkaan. Jatkoin sisukkaasti treenaamista, olihan kisakausi jo ovella ja kunto nousussa. Sain jotenkin kahlattua kolme kympin kisaa kipulääkkeillä läpi.

Polkujuoksu rasittaa polvea vähemmän kuin assu

Huhtikuun alussa menin vihdoin magneettiin, jossa vamma todettiin. Ensimmäinen ortopedi, jonka luona kävin, ei ymmärtänyt urheilusta mitään. Kyseli miksi kovaa juokseminen sattuu enemmän kuin hiljaa! Varasin toisen konsultaation, tällä kertaa ihan urheiluortopedilta, jonka erikoisalue oli nimenomaan polvi. Tuomio oli lohduton. Mitään ei ole tehtävissä ja seuraava operaatio polveen, jos ei muuta vaivaa tule, on tekonivelleikkaus. Voisin toki kokeilla Synvisc-ruiskeita, joista jotkut ovat saaneet apuja 3-6kk ajaksi, mutta toisille niistä on ollut kuulemma jopa haittaa. Piikit eivät ole reseptilääkkeitä, joten mitään korvausta ei Kelalta saa. Kertapistoksen hinnaksi tulee n. 400-500€ kaikkine oheiskuluineen. Varsinaista parannuskeinoa ei siis ole, mutta piikkiä en ainakaan vielä aio kokeilla. Geenihoidot ovat kuulemma olleet tulossa jo 10 vuotta. Erilaisia mikroporauksia on tehty, jolloin rikkomalla nivelpintaa, saadaan ehkä kasvutekijöitä hakeutumaan tuhoutuneeseen kohtaan. Tätä ei tapauksessani kuitenkaan suositeltu, koska minulta puuttuu rustopinta täysin ja luussa oli ödeemaa. Eli pahin mahdollinen raiskio asteikolla 1-4 , siis nelonen. Onneksi vamma on vain 7 millin matkalla kummallakin puolen haljennutta kierukkaa. Edes kierukkaa ei kannata siivota, koska se vain pahentaa kipuja. Rustovaurio etenee nyt sitten pikkuhiljaa ja pahenee iän myötä. Juoksemalla sitä ei saa enempää rikki ja liikkua pitää. Muuten polvi rapautuu nopeammin.

Koko kesä menikin sitten haaveillessa Hetta-Pallaksesta, onneksi jätin sen väliin. En varmasti olisi päässyt maaliin. Kiitos fiksujen ystävien, jotka kirjoittivat karusti: ei ole mitään järkeä startata, urpo! Mutta jotain valoa tässä nyt tuikkii. Lähes totaalilepo treeneistä on auttanut erittäin nopeasti. Olen silti pyrkinyt juoksemaan polulla edes kerran viikossa rauhallisen lenkin. Reisiluussa ollut ödeema, eli turvotus, on ilmeisesti poistunut, koska jalan liikerata koukistaessa on hiljalleen suurentunut ja kipu juostessa kadonnut. Alkuun kävelin kaikki ylä- ja alamäet, nyt uskallan jo juosta täysin normaalisti. Muutokset lihaksistossa ovat kuitenkin huomattavia. Olen käyttänyt enemmän vasenta jalkaa varmaankin jo talvesta asti. Kipeällä jalalla varaamalla ei pystynyt nousemaan sohvalta, eikä sitä tullut polulla käytettyä ponnistamiseen, eikä jarruttamiseen. Oikea jalka onkin reidestä huomattavasti kapeampi ja puoliero on silmillä havaittavissa. Edessä on siis kova kuntoutus.

Polkukisaan on pakko vielä päästä!

Mitä nyt sitten jatkossa? Alun perin ajattelin, etten koskaan enää pysty osallistumaan polkukisoihin, saati maratonille. Lähden kuitenkin sisukkaasti hakemaan polven tukilihaksiin lisää pitoa ja myöhemmin ihan raakaa voimaa. Muutama ylimääräinen takavuosina hillottu voipaketti halutaan vyötäröltä pois. Tavoitteena on kipaista 2020 Rukalla pesukarhumatka sub5h. Vaatii melkoista treeniä ja aika näyttää, pystynkö saamaan itseni sellaiseen kuntoon. Tässä vaiheessa kaikki edistyminen, mitä annetaan, otetaan ilolla vastaan😄 Jotkut haaveilevat satamailisesta, minä 34:sta! Tarvitsen jonkun tavoitteen, jotta mieli pysyy virkeänä. Apuna minulla on edelleen koutzi, jonka silmien alle ei kehtaa mennä, jos reseptin harjoitteet on jääneet tekemättä. Lähinnä haaste on saada paikat kestämään niin, että treeniä tulee riittävästi. Ehkä hiihdän talvella, ehkä en. Juoksusta kokonaan luopuminen ei vaan tule vielä kysymykseen. Assumaratonin possujunakin kyllä meni jo, se on pakko hyväksyä😬

Kauden avaus Arenalla paketissa

Onko  kanssakärsijöitä? Miten olette pärjänneet?

4 vastausta artikkeliin ”Kaboom, sanoi polvi

  1. Voi sua 🙁

    Mulla todettiin nivelrikko isovarpaassa. On se kumma, miten pienen pieni kohta jalassa voi invalidisoida koko ihmisen. Sain vaivaan kortisonipiikin ja se onkin auttanut yllättävän pitkään. Kesän aikana vaiva on tullut taas kuvioihin, mutta ei vielä niin pahana, että pitäisi mennä kerjäämään uutta annosta.

    Muista, että musta saat kyllä kaverin vesijuoksuun, sun ehdottomaan lemppariisi 😉

    • Haha Nina! Vesijuoksu ulkoaltaassa hyvässä seurassa on kyllä siedettävää!
      Ja kyllä se nivelrikko varpaassakin voi estää koko juoksun. Kiusallista, mut mennään näillä. Tätä se aikuisurheilu on🤣

  2. Hei!
    Täällä eräs kanssakärsijä! Nyt tosin menee aika hyvin…
    Vuosi sitten polvi hajos Tukholman maratonin jälkeen. Aluksi pelkkää kipua. Mobilisointi Tukholman jälkeen ei millään onnistunut! Prahassa konserttikiertueella se sitten hajosi keskellà suojatietä niin, ettà jouduin turvautumaan ystäväni olkapäähän päästäkseni tien toisella puolella odottavalle linja-autolle höllmistyneiden kuorolaisten katsellessa tuskaista ontumistani!
    Suomessa rohkenin sitten mennä ortopedille, jonka olin huolella valinnut internet -perusteisesti suositusten mukaan. Hänen tyly kommenttinsa oli että leikataan yhtään kilometriä ei saa enää juosta! Kierukka revennyt! Musta päivä!! Tähänkö tämà nyt jää…. No aloin etsimään korvaavia liikuntamuotoja ja tuli käytyä triathlon -alkeiskurssi ja Pirkan soutukin oli hauska kokemus!
    Päätin lähteä viemään hoitopolkuani kunnallista kautta eteenpäin ja sain ortopedille lähisairaalaan peruutuspaikan. Hän tutki pitkään ja huolella polven kuvia ja sanoi, ettei löydä repeämää, mutta kulumaa toki on! Olin äimänä. Vielä muutama viikko takaperin olin henkisesti valmistautumassa leikkaukseen…2. ortopedi ei suositellut enää leikkausta ja toivotti onnea kaikkiin kisoihin!
    Aloin kuntouttamaan polveani ja kiltisti olen syönyt Glukosamiinia vuoden! Polvi ollut kivuton siitä asti. Nyt tietysti osaan suhtautua tähän pikku vaivaani toisella tavalla ja uinti ja pyöräily ovat tuoneet kivan lisän treeneihin! Toivotan sullekin kuntoutumista ja kaikkea kivoja seikkailuja liikunnan parissa!.
    Mä täällä Libanonissa jatkan treenejä hikisissä olosuhteissa – vauhti hiukan hidastunut mutta eteenpäin mennään… kohti Suomen raikasta syyssäätä! Terkuin!

    • Kiitos kommentista! Jännää, kuinka tuo polvi menee sitten yht äkkiä aivan toimintakyvyttömäksi. Hienoa, että glukosamiini ja korvaavat lajit ovat tuoneet jatkuvuutta treeneihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *