Reikiä sormeen

Teema: laktaattitesti
Paikka: Esport Arena
Testaaja: Teemu Pasanen, Hiihtoliiton maajoukkuevalmentaja
Testin kulku: 6x800m, minuutin palautus, tehojen nosto joka kerralla, viimeinen all out, in ja mitä niitä nyt on.

Yhdeksän reikää tuli

Ja sitten mentiin. Leposyke 105, heh. Olen säälittävä jännittäjä ja sössin täpinällä aina ensimmäiset vedot. Vauhdit ja sykkeet eivät ole missään linjassa totuuden kanssa, mutta toivottavasti laktaatit ja vauhdit sentään ovat.
Jokaisen vedon jälkeen isketään sormeen reikä, mistä veri juoksutetaan testilaitteeseen. Tulos saadaan muutamassa sekunnissa ja potilas lähetetään uudelle kierrokselle. Tätä jatketaan, kunnes testattava saa vihdoin avata kaikki hanat ja juosta sen viimeisen niin paljon kuin värkeistä lähtee. Seurauksena on puuskutusta ja maksimisykettä. Ja niitä happoja.

Kun mittaustulokset siirretään graafiseen muotoon, voidaan sieltä määritellä päivän kynnyssykkeet ja kynnysvauhdit. Näitä sitten käytetään sykepohjaisen harjoittelun perustana. Aerokynnykselle asti laktaatteja muodostuu suurin piirtein niin vähän, että keho pystyy ne hajottamaan suorituksen aikana. Pikkuhiljaa hapot lisääntyvät veressä ja lähestytään anaerobista kynnystä. Nyt laktaatteja muodostuu jo siihen tahtiin, ettei poistonopeus riitä, vaan ne alkavat kerääntyä lihaksiin. Tuon kynnyksen yläpuolella eli maksimikestävyysalueella happamoituminen on niin voimakasta, ettei tällainen tallukkakuntoilija ja laktaatti-intolerikko pysty enää kovin pitkään ylläpitämään juoksuhurmaa, vaan seurauksena on äkkijyrkkä tummuminen.

Miten se meni? Hyvin. Veri lensi ja tuttu ympäristö kirvoitti taas koettamaan, josko viimeisellä vedolla saisi kovimmat arvot evö. Mutta ei, samat vanhat maksimivauhdit sieltä tulivat. Onneksi ei siis parannusta, sillä näitä 800m maksimivauhteja on valmentajallani tapana käyttää 400m vedoissa. Ei ole herkkua nauttia niitä 10 putkeen minuutin palautuksella🙈

Done!

Oli lupa odottaa parannusta viime syksyn muihin arvoihin. Silloin oli vammakierre alla ja treenit niin vähissä, että melkoisessa kuopassa joutui nillittämään. Ja kyllähän siltä mukavat tulokset tulivatkin. Tällä kertaa vaan laktaattini olivat lähtötasoltaan kumman korkeat. Joko palautuminen oli vajaata, päivä huono tai muu härö kropassa. Koska olen sprintterityyppiä (ei saa nauraa), laktaatit puskuroituvat lihaksiini ja nousevat vielä minuuttitolkulla suorituksen jälkeen. Nyt huiput saatiin 4 minuutin kohdalla ja 10 minuuttia testin jälkeen olivat ne laskeneet sille tasolle, joita mitattiin juuri viimeisen vedon päätyttyä. Mielenkiintoista, miten ihmisten kehot ovat erilaisia. Sain tyhjentävän analyysin testaaja Pasaselta ja onkin siistiä, kun on joku pätevä koutzi kuppaamassa verta. Myös se, että testit on tehty samassa paikassa ja saman miehen toimesta, tekevät datasta vertailukelpoista.

Testitulokset

Joka tapauksessa ollaan paljon paremmissa lähtökohdissa kuin viime syksynä. Peruskestävyyskausi jatkuu vielä vuoden vaihteeseen asti. Ohjelmassa on paljon määrää ja harvakseltaan muutama nopeustreeni, lihaskuntoa ja pari rentoa harjoituskisaa. Tammikuussa minua aletaan kuulemma kuoria ja maaliskuussa saattaa olla kiiltäväksi harjattu olo. Huhtikuussa pitäisi kympin sitten liikahtaa raikkaasti😬☝️

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *